Sairaanhoitaja Anna Malloy on tehnyt työtään Yhdysvalloissa ja Suomessa. Lastentarhanopettajan ammatista haaveileva Hanna Kangas tietää, ettei alavalinta ole aina helppoa. Lue Annan ja Hannan tarinat.
Sosiaalialalla korostetaan persoonia
Ensimmäinen opiskelupaikka ei aina ole se oikea, Vaasan ammattikorkeakoulussa
sosiaalialaa opiskeleva Hanna Kangas
tietää. Mutkien kautta hän päätyi opiskelemaan sosiaalialaa ja toteuttaa unelmaansa erikoistumalla lastentarhanopettajaksi.
Lukion jälkeisenä keväänä Hanna 22, muutti Turkuun opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta ala ja kaupunki eivät tuntuneet omilta. Sosiaaliala kiinnosti enemmän.
Niinpä Hanna täytti jälleen kerran yhteishakupaperinsa ja pyrki Vaasan ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosiaalialan koulutusohjelmaan, joka oli alun perinkin hänen ykkösvaihtoehtonsa. Pääsykoekutsu vei Hannan hänen neljänsiin valintakokeisiinsa.
– Pääsykokeet tuntuivat helpommilta, kun tiesi mitä odottaa. Ei tarvinnut jännittää niin paljon ja minulla oli paljon rennompi olo, kuin ensimmäisissä kokeissani aikoinaan, Hanna sanoo.
Valintakokeissa arvioitiin hakijoiden kelpoisuutta muun muassa psykologien haastattelulla, ryhmähaastattelulla ja psykologisilla testeillä, joissa testattiin esimerkiksi hakijan loogista päättelykykyä. Hannan aikana Vaasan ammattikorkeakoulun sosiaalialan valintakokeisiin ei kuulunut ennakkotehtäviä, mutta nykyään hakijat tekevät niihin yhden kokeisiin valmistavan tehtävän.
Näytä kuka olet
Sosiaalialan pääsykokeissa painotetaan alalle soveltuvuutta, motivaatiota, sosiaalista kyvykkyyttä ja oppimisvalmiuksia. Hanna sanookin, että laajan tietopohjan sijaan kokeissa painotetaan omaa persoonaa. Vaikka valintakokeet eivät vaatisi suurta valmistautumista etukäteen, on hyvä ajatella asennettaan ja järjestää ajatuksiaan.
– Kannattaa miettiä valmiiksi omaa taustaa ja etsiä vastaukset siihen, mitä itse on ja miksi on paikalla, Hanna neuvoo.
Hän muistelee, että valintakokeiden hankalin osa oli epävarmuus psykologisissa testeissä. Niissä alkaa helposti ajatella liikaa sitä, mikä olisi niin sanotusti oikea vastaus. Testeissä kannattaa kuitenkin vastata juuri niin kuin itsestä tuntuu. Tuloksista näkee helposti, onko hakija vastannut rehellisesti vai sen mukaan, minkä hän on ajatellut olevan paras vastaus.
Muita varten itsekäs
Hanna on opiskellut sosionomiksi nyt kaksi ja puoli vuotta. Opiskelu on vastannut hänen odotuksiaan ja hän kiittelee erityisesti koulunsa käytännönläheisyyttä ja kansainvälisyyttä. Työharjoitteluja sosiaalialan koulutusohjelmassa on peräti neljä, ja vaihtoon on helppo päästä.
Hanna kehuu myös sitä, kuinka monipuolinen sosiaaliala on. Sosionomit voivat suuntautua esimerkiksi lastensuojeluun, nuorisotyöhön, päihdehuoltoon tai vanhus- ja vammaistyöhön.
Hanna on päässyt toteuttamaan haaveensa, sillä hän on aina halunnut opettajaksi ja nyt hän on erikoistumassa lastentarhanopettajaksi.
– Sosiaalialalla pitää olla ulospäinsuuntautunut ja kiinnostunut auttamaan ihmisiä eri elämäntilanteissa. Suosittelen sitä erityisesti sellaisille, jotka haluavat olla tarpeellisia, kuten minä. Saattaa kuulostaa vähän itsekkäältä, mutta toisaalta myös hyvin epäitsekkäältä, Hanna nauraa.
Teksti: Kaisa Talola
Sairaanhoitajalla on varaa valita
Hoitaja sulkee oven. Miten hän ei muka huomannut? Tippaletkussa on ilmakuplia, jotka ovat hengenvaarallisia! Napnap. Nuori sairaanhoitajaopiskelija naputtelee etusormellaan letkua huolellisesti, niin kuin koulussa opetettiin.
Sairaanhoitajaopiskelija oli Anna Malloy
, 27. Nykyisin hän tietää, että muutama ilmakupla tippakanyylissa ei ole vaaraksi.
Toimittajaksi. Anna tiesi varmasti, mitä halusi opiskella, ja välivuoden jälkeen hakupaperit lähtivät tv- ja radiotoimittajalinjalle ammattikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselle.
Hän laittoi puolivahingossa paperit myös englanninkieliselle sairaanhoitajalinjalle, vaikka selvää oli, ettei hän ala työkseen ”leikkelemään ruumiita”.
Syksyllä Anna löysi kuitenkin itsensä tutustumasta ihmismieleen ja -kehoon. Neljä kuukautta opintojen alusta, ensimmäisessä työharjoittelussa hänelle varmistui, että oma ala oli löytynyt.
– Ajattelin, että kirjeenvaihtajana voisin auttaa ihmisiä. Sairaanhoitajan työssä auttaminen on kuitenkin vielä konkreettisempaa.
Työ ei sovi yliherkille
Potilaan laukku on sängyllä, kohta on aika palata kotiin. Potilas pyytää Anna-hoitajan luokseen. Hän kiittää. Että häntä on kunnioitettu. Että koskaan ei joutunut häpeämään, olipa hän oksentamassa tai ulostamassa. Että hoitaja näytti aina siltä, ettei tahtoisi olla missään muualla mieluummin kuin juuri tässä, hänen kanssaan ja apunaan.
Potilaan auttaminen vessatoimissa tai suihkussa ovat jokapäiväistä työtä sairaanhoitajalle. Eikö koskaan inhota?
– Kun kunnioittaa potilaita, ei heidän eritteitäänkään vihaa, Anna kuvaa.
Verta tai eritteitä pelkäävälle työ ei yksinkertaisesti sovi.
Sairaanhoitajana on vaikea edetä
Valmistumisensa jälkeen rakkaus vei Annan Yhdysvaltoihin. Suoritettuaan paikallisen sairaanhoitajan lupatentin, Anna sai viidestä hakemastaan työpaikasta mieleisensä. Pian hän hoiti potilaita neurologian kuntoutusosastolla coloradolaisessa vuoristosairaalassa.
Sairaalan laitteet olivat uusinta uutta ja työhön kuului vähemmän perushoitotyötä kuin Suomessa, koska sairaanhoitajilla oli avustajia. Anna ylennettiin puoli vuotta aloittamisensa jälkeen.
– Suomessa sairaanhoitajien etenemismahdollisuudet ovat huonot. Osastonhoitajaksi ei pääse ilman hoitotieteen opintoja yliopistossa tai ylempää amk-tutkintoa, hän sanoo.
Ikuinen valitusveisu sairaanhoitajien palkasta ja työn arvostuksesta saa Annalta tyrmäyksen. Palkka, noin 2 200 euroa kuukaudessa, on Annan mielestä lisineen ihan ok. Vuorotyöntekijällä on mahdollisuus tehdä hyvääkin tiliä, sillä viikonloppu-, ilta- ja yölisät nostavat palkan jopa yli 3 000 euroon kuukaudessa.
– Ongelma on, etteivät sairaanhoitajat itse arvosta työtään. Kysyy keltä vaan, kaikki muut arvostavat sairaanhoitajia.
Työssä kohtaa kuoleman
Kuolema ei ole pahinta sairaanhoitajan työssä, vaan uskon puute. Anna ei halua koskaan menettää uskoaan: hän haluaa auttaa potilaita uskomaan parantumiseen ja haluaa itse tehdä parhaansa potilaiden hyväksi.
Silti välillä tekisi mieli sanoa pahasti, kun potilaat vahingoittavat itseään tarkoituksellisesti, eivät edes yritä. Negatiivinen tunne pitää kuitenkin pitää kurissa.
Tulevaisuudessa Anna haaveilee jatkavansa opintojaan kätilöksi. Sitten ehkä Afrikkaan kehitystyöhön. Toisaalta myös luonnonlääketieteen yhdistäminen länsimaiseen lääketieteeseen kiinnostaisi. Mutta mikäpä siinä, sairaanhoitajana kaikki vaihtoehdot ovat avoimena.
Teksti ja kuvat: Reetta Nurmo
