Punainen auto kaahaa pitkin suoraa tietä, joka on täysin tyhjä. Yllättäen ajoradalle tupsahtaa toinen auto. Väistä! Tuomo Häkkinen, 23, painelee raivoisasti Nokian näppäimiä ja auto siirtyy tyhjälle kaistalle. Huh, selvittiin. Ohituksesta ropisee muutama piste tilille.

– Suunniteltiin opiskelukaverin kanssa tällainen yksinkertainen autopeli erään kurssin lopputyönä. Pelin tekemiseen meni muutama yö, kun ei osattu aloittaa tarpeeksi ajoissa, Tuomo nauraa ja sujauttaa kännykkänsä takaisin taskuun.

Tuomo opiskelee kolmatta vuotta ohjelmistotekniikkaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Kokonaisuudessaan neljä vuotta kestävät insinöörin opinnot sisältävät ohjelmien suunnittelua tietokoneisiin, kännyköihin ja internet-selaimiin. Lisäksi opinto-ohjelmaan kuuluu matematiikan ja fysiikan opintoja.

Tuomolla oli entuudestaan takataskussa datanomin tutkinto, mutta tietokoneiden kanssa hän on paininut koko ikänsä. Nyt kuitenkin mobiilipelit ja kännyköiden ohjelmointi ovat vieneet miehen mennessään.

– Tulevaisuuden unelmatyöpaikka olisi Nokia tai ehkä jokin teknologiayritys ulkomailla.

Fysiikan tehtävät säikäyttivät

Pääsykokeisiin Tuomo saapui rennoin askelin kaksi vuotta sitten. Koesalissa ensimmäisenä eteen jaettiin paperinivaska, joka sisälsi luetunymmärtämisen lisäksi kemian, fysiikan ja matematiikan tehtäviä. Näistä piti vastata yhden aineen tehtäviin.

– Säikähdin nähdessäni fysiikan tehtävät. Ne tuntuivat todella vaikeilta, sillä lukiossa opiskelin fysiikkaa lyhyen oppimäärän, kaksoistutkinnon suorittanut Tuomo kertoo.

Kirjallista koetta seurasi soveltuvuustesti, joka testasi hakijoiden loogista päättelykykyä.

Tarvitaan hyvät istumalihakset ja aito kiinnostus alaan

Aloittaessaan opiskelut Tuomo yllättyi iloisesti: luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, eivätkä opettajat kyselleet puuttuvien tehtävien perään. Opiskelija itse oli vastuussa opintojensa edistymisestä.

– Koulutehtävät vaativat rutkasti omaa panostusta. Ohjelmien suunnittelu ja koodaaminen vievät paljon luentojen ulkopuolista aikaa. Pelkkä tunneilla opiskelu ei riitä yhden asian oppimiseen.

Puhuessaan kännykkäkalenterien ja -kellojen suunnittelusta Tuomo vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta. Hän viettää viikoittain lähes 30 tuntia tietokoneen äärellä koulutehtävien parissa. Siihen tarvitaan aika hyvät istumalihakset!

– Teemme paljon ryhmätehtäviä, jotka esittelemme kurssin päätteeksi seminaarissa. Useilla kursseilla on lopputyön lisäksi koe.

Koodikielen kanssa nyhertäminen vaatii keskittymiskykyä ja pitkää pinnaa. Millaiset nuoret miehet viettävät tietokoneen äärellä tunteja nyhertäen koodirimpsua?

– Nörtit. Se oli vitsi. En tunnusta olevani nörtti, Tuomo nauraa.

Teksti: Maarit Nykänen

---

Rakennusinsinööri tekee suunnitelmista totta

Hanna Juutinen haki ensisijaisesti arkkitehtiopintoihin yliopistolle, mutta viehättyikin ammattikorkeakoulun käytännönläheisyydestä. Tulevaa rakennusinsinööriä kiinnostaa erityisesti suunnittelutyö ja sisustaminen.

Kun Hanna Juutinen, 22, keväällä 2005 kirjoitti ylioppilaaksi, haaveili hän arkkitehdin opinnoista yliopistossa. Samalla hän mietti vaihtoehtoja yliopisto-opinnoille ja kiinnostui Oulun seudun ammattikorkeakoulussa opiskeltavasta tekniikan ja liikenteen alasta ja erityisesti rakennustekniikan koulutusohjelmasta.

– Huomasin, että rakennustekniikan puolella on paljon samanlaisia opintoja kuin yliopistolla ja päätin hakea koulutusohjelmaan.

Valmistuttuaan Hannasta tulee rakennusinsinööri.

Pääsykoetta varten Hanna luki lukion pitkän matematiikan ja fysiikan kirjat ja harjoitteli jonkin verran laskuja.

– Onneksi asiat olivat vielä tuoreessa muistissa ylioppilaskirjoituksien jäljiltä, Hanna kertoo.

Pääsykokeissa hakijoiden tuli tehdä luetunymmärtämiskoe. Hakijat lukivat tekstit läpi ja sen jälkeen materiaali kerättiin pois ja heidän täytyi vastata yksityiskohtaisiin kysymyksiin tekstistä.

– Luetunymmärtämisen jälkeen tehtiin vielä pakolliset matematiikan tehtävät sekä vapaavalintaisesti joko fysiikan tai kemian tehtävät, joista itse valitsin fysiikan, Hanna selittää.

Laskut olivat pitkän matematiikan ja fysiikan lukeneelle Hannalle suhteellisen helppoja perustehtäviä. Rakennustekniikan koulutusohjelmaan ei ollut ennakkotehtäviä, vaan sisäänpääsyyn vaikuttivat pääsykokeet sekä lukion päästötodistuksesta ja ylioppilastodistuksesta saatavat pisteet. Myös aiemmasta työkokemuksesta sai lisäpisteitä.

Tyttöjä vuosi vuodelta enemmän

Opiskelupaikka yliopistossa jäi saamatta, mutta ammattikorkeakoulun ovet avautuivat Hannalle heti ensimmäisellä yrittämällä. Opintojen alettua Hanna yllättyi positiivisesti opintojen käytännönläheisyydestä.

– Rakentamisesta on muodostunut hyvä käsitys. Opetuksessa ei mennä atomitasolle, vaan kerrotaan kuinka homma hoituu käytännössä

Talo- ja korjausrakentamiseen suuntautunut Hanna suositteleekin koulutusta itsensä kaltaisille käytännönläheisille ihmisille ja muistuttaa etteivät arkkitehdin opinnot yliopistossa ole ainoa vaihtoehto.

– On muitakin mahdollisuuksia päästä samankaltaiselle alalle.

Kun Hanna aloitti rakennustekniikan opintonsa syksyllä 2005, oli Hannan luokalla yhteensä vain kolme tyttöä, poikia oli yli 20. Hanna kertoo kuitenkin, että aloittaneiden joukossa on vuosi vuodelta enemmän tyttöjä.

– Tyttöjen kiinnostus alalle on lisääntynyt, nykyään heitä näkee käytävillä yhä enemmän.

Hannan mukaan poikien voi joskus olla helpompaa saada käytännön työkokemusta esimerkiksi raksalta, mutta kursseilla tytöt pärjäävät siinä missä pojatkin.

Unelmana monipuolisuus

Koulussa opiskelijat tekevät paljon harjoitustöitä. Esimerkiksi rakennussuunnittelun kurssilla Hanna on päässyt suunnittelemaan talon ja siihen liittyvän sivuasunnon. Ammattikorkeakoulusta valmistuttuaan Hannan on mahdollista työskennellä esimerkiksi erilaisissa suunnittelufirmoissa tai työnjohtotehtävissä esimerkiksi rakennuksella, ja myös tutkimustyö esimerkiksi rakenteiden tai rakennusmateriaalien parissa on mahdollinen.

Eniten Hannaa kiinnostaa kuitenkin suunnittelupuoli ja hän on innostunut myös sisustuksesta. Hanna toivookin, että hän joskus pystyisi suunnittelemaan talon kokonaan, sekä ulko- että sisäpuolelta.

Sitten ensimmäisen yrityksen ei Hanna ole hakenut uudestaan yliopistoon.

– Nykyisestä koulutuksesta on niin paljon hyötyä, ja ala tuntuu omalta, mutta kuka tietää, ehkä valmistumisen jälkeen yritän uudestaan.

Jos niin kävisi, voisi Hanna kenties tulevaisuudessa tehdä sekä rakennussuunnittelijan että arkkitehdin työt. Yleensähän arkkitehti suunnittelee talon ja rakennussuunnittelija tutkii ovatko suunnitelmat mahdollisia.

– Olisi hienoa, jos joskus tulevaisuudessa voisi olla niin monipuolinen, Hanna unelmoi.

Teksti: Mirka Moilanen