Opettajaksi ei tarvita kymppejä

Luokanopettajan monipuoliset opinnot kartuttavat tietämystä eri aineista. Ennen kaikkea opitaan vuorovaikutustaitoja, sillä ne ovat opettajan tärkein työkalu.

– Opettajaksi ei opita pelkästään kirjoja lukemalla, kertoo neljättä vuotta luokanopettajaksi opiskeleva Anne Liukkonen, 23.

Millaista opiskelu on?

Opiskeluun kuuluu luentojen lisäksi keskusteluja ja pienryhmäopetusta. Tenttejä on vähän, ja kursseja suoritetaan myös oppimistehtävin ja essein.

Tulevien luokanopettajien pääaine on kasvatustiede, jossa kannustetaan kyseenalaistamaan totuttuja kaavoja.

– Ensimmäisillä luennoilla meille sanottiin, että suurimmasta osasta tulee aivan surkeita opettajia ja suurin osa opiskelee aivan vääristä syistä. Täällä kyllä pistetään ajattelemaan, ja välillä se tapahtuu provosoimalla, Liukkonen kertoo.

Sijaisuudet tavallinen tapa työllistyä

Olennainen osa opettajankoulutusta ovat kahdesta viikosta kuukauteen kestävät harjoittelujaksot, joita suoritetaan ensimmäisenä, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä opiskeluvuonna.

Opiskelun ohessa kokemusta koulumaailmasta hankitaan usein myös sijaisuuksia tekemällä. Niitä Liukkonenkin on paiskinut sen verran, kuin opinnot antavat myöten.

Gradu kannattaa tehdä alta pois, eikä vähiten siksi, että epäpätevä opettaja saa huonompaa palkkaa.

Sivuaineet kasvattavat palkkaa

Liukkonen lukee sivuaineena kirjallisuutta ja suomen kieltä, ja voi tulevaisuudessa opettaa äidinkieltä yläkoulunkin puolella.

– Tämä on työmarkkinalähtöinen ratkaisu, johon meitä kannustetaan, hän kertoo.

Yläkoulussa opetettava aine on valttia työelämässä ja sekin näkyy opettajan palkkanauhassa.

– Jos on sekä luokan- että aineenopettaja, palkka on parempi, vaikka tekisikin töitä alakoulun luokanopettajana, Liukkonen selittää palkkauksen kiemuroita.

Koulumaailma kaipaa rentoja tyyppejä

Jos kasvatusala kiinnostaa, mutta opiskelupaikka ei heti tärppää, suosittelee Liukkonen hakeutumaan työmarkkinatuella kouluavustajaksi. Niin hän teki ja tajusi haluavansa nimenomaan luokanopettajaksi.

– Sain realistisen kuvan koulumaailmasta ja itkin ekat itkut, kun oppilaat aukoivat päätään. Mutta samalla huomasin, että vahvistun ja kehityn työn kautta.

Luokanopettajankoulutuksen ongelma on Liukkosen mukaan se, että alalle hakeutuu niin paljon kilttejä tyttöjä, jotka ovat aina saaneet kokeista ysejä tai kymppejä.

– Silloin voi olla vaikeaa ymmärtää oppilasta, jolla on oppimisvaikeuksia tai jota ei vaan kiinnosta. Eikä liian kiltti suorittaja jaksa tätä työtä.

Teksti ja kuvat: Päivikki Pietarila

 
Etusivu Virtuaaliopo Koulutus Pääsykoe Opiskelijaelämä Työpaikka & harjoittelu Ulkomaille Videot ja blogit