Opiskelupaikasta sinä löydät tiedot eri koulutuksista, oppilaitoksista, pääsykokeista sekä opiskelijatarinat ja työelämätiedon. Apunasi on myös Virtuaaliopo.
Luokanopettajan monipuoliset opinnot kartuttavat tietämystä eri aineista. Ennen kaikkea opitaan vuorovaikutustaitoja, sillä ne ovat opettajan tärkein työkalu.
– Opettajaksi ei opita pelkästään kirjoja lukemalla, kertoo neljättä vuotta luokanopettajaksi opiskeleva Anne Liukkonen, 23.
Opiskeluun kuuluu luentojen lisäksi keskusteluja ja pienryhmäopetusta. Tenttejä on vähän, ja kursseja suoritetaan myös oppimistehtävin ja essein.
Tulevien luokanopettajien pääaine on kasvatustiede, jossa kannustetaan kyseenalaistamaan totuttuja kaavoja.
– Ensimmäisillä luennoilla meille sanottiin, että suurimmasta osasta tulee aivan surkeita opettajia ja suurin osa opiskelee aivan vääristä syistä. Täällä kyllä pistetään ajattelemaan, ja välillä se tapahtuu provosoimalla, Liukkonen kertoo.
Olennainen osa opettajankoulutusta ovat kahdesta viikosta kuukauteen kestävät harjoittelujaksot, joita suoritetaan ensimmäisenä, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä opiskeluvuonna.
Opiskelun ohessa kokemusta koulumaailmasta hankitaan usein myös sijaisuuksia tekemällä. Niitä Liukkonenkin on paiskinut sen verran, kuin opinnot antavat myöten.
Gradu kannattaa tehdä alta pois, eikä vähiten siksi, että epäpätevä opettaja saa huonompaa palkkaa.
Liukkonen lukee sivuaineena kirjallisuutta ja suomen kieltä, ja voi tulevaisuudessa opettaa äidinkieltä yläkoulunkin puolella.
– Tämä on työmarkkinalähtöinen ratkaisu, johon meitä kannustetaan, hän kertoo.
Yläkoulussa opetettava aine on valttia työelämässä ja sekin näkyy opettajan palkkanauhassa.
– Jos on sekä luokan- että aineenopettaja, palkka on parempi, vaikka tekisikin töitä alakoulun luokanopettajana, Liukkonen selittää palkkauksen kiemuroita.
Jos kasvatusala kiinnostaa, mutta opiskelupaikka ei heti tärppää, suosittelee Liukkonen hakeutumaan työmarkkinatuella kouluavustajaksi. Niin hän teki ja tajusi haluavansa nimenomaan luokanopettajaksi.
– Sain realistisen kuvan koulumaailmasta ja itkin ekat itkut, kun oppilaat aukoivat päätään. Mutta samalla huomasin, että vahvistun ja kehityn työn kautta.
Luokanopettajankoulutuksen ongelma on Liukkosen mukaan se, että alalle hakeutuu niin paljon kilttejä tyttöjä, jotka ovat aina saaneet kokeista ysejä tai kymppejä.
– Silloin voi olla vaikeaa ymmärtää oppilasta, jolla on oppimisvaikeuksia tai jota ei vaan kiinnosta. Eikä liian kiltti suorittaja jaksa tätä työtä.
Teksti ja kuvat: Päivikki Pietarila