Lääkäri voi työskennellä erikoistumisalansa mukaisesti muun muassa yleislääkärinä, psykiatrina, kirurgina tai tutkijana. Erikoisaloja on nykyään 49.

Lääkärin työn keskeisenä lähtökohtana on potilaan taudin määrittäminen eli diagnosointi. Diagnoosi on kaiken hoidon perusta, ja sen pohjalta lääkäri päättää potilaalle annettavasta hoidosta.

Lääkäri joutuu hätätapauksissa tekemään nopeita ratkaisuja. Lääkärin on myös osattava päättää, milloin potilaan tila vaatii erikoissairaanhoitoa.

Osa lääkärin työajasta on varattu kirjallisia töitä varten. Lääkärin työhön kuuluvat myös sairauksien ennaltaehkäisyyn liittyvät tehtävät, kuten toiminta äitiys- ja lastenneuvolassa sekä koululääkärinä.

Lääkärit tekevät myös hallinnollisia töitä. He johtavat esimerkiksi laitoksia, osastoja ja työryhmiä sekä ohjaavat harjoittelijoita ja terveysalan työntekijöitä. Lääketieteen asiantuntemusta tarvitaan myös lääketeollisuudessa, yrityksissä ja erilaisissa järjestöissä.

Työmäärä on usein suuri ja työtahti kiireinen. Lääkäreiden työpäivät ovat usein pitkiä, sillä säännöllisen päivätyönsä lisäksi suurin osa lääkäreistä joutuu päivystämään.

Erikoistuminen yleistä

Lääkäreistä noin 60 prosenttia on erikoistuneita ja 20 prosenttia väitellyt tohtoriksi. Suurimmat erikoisalat ovat yleislääketiede, sisätaudit ja kirurgia.

Terveyskeskuslääkäreistä valtaosa on suorittanut yleislääketieteen erikoislääkärin tutkinnon. Käytännössä lääkärin työ vaatii jatkuvaa opiskelua, jotta tiedot ja taidot pysyvät nopeasti kehittyvän lääketieteen tasalla.

Vaikka lääkäri toimiikin yhteistyössä muun hoitohenkilökunnan kanssa, hänellä on aina vastuu potilaan hoidosta. Hän voi joutua vastuuseen muiden potilasta hoitaneiden tekemistä virheistä.

Edellytykset ja vaatimukset

Lääkärin ammatti on vaativa, mutta palkitseva. Työ on vastuullista ja jopa raskasta. Se edellyttää hyvää terveyttä, nopeaa päättelykykyä ja stressinsietokykyä. Oikean diagnoosin tekeminen ja asianmukaisesta hoidosta päättäminen edellyttävät monimutkaisen tiedon hallintaa.

Joustavuus, ryhmätyötaidot ja taito antaa ohjeita riittävän selkeästi ja käytännönläheisesti ovat välttämättömiä työyhteisössä. Olennaista työn onnistumiselle on lääkärin ja potilaan välisen luottamuksellisen suhteen luominen. Sen edellytyksenä on kyky ymmärtää, kuunnella ja nähdä potilas kokonaisuutena.

Uutta tutkimustietoa ja uusia tutkimus- ja hoitomenetelmiä tulee jatkuvasti teknologian nopean kehityksen ansiosta. Ammattitaidon ylläpitämiseksi lääkärin on seurattava lääketieteellisiä julkaisuja sekä osallistuttava jatko- ja täydennyskoulutukseen. Lääkäein on myös oltava valmis käyttämään omaa vapaa-aikaa opiskeluun.

Epäsäännöllisten työaikojen ja pitkien päivystysten vuoksi työ on fyysisesti raskasta.

Työllistyminen

Valtaosa suomalaisista lääkäreistä työskentelee kuntien ylläpitämissä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa sekä yksityisillä lääkäriasemilla. Kunnat ja kuntayhtymät työllistävät lähes 70 prosenttia lääkäreistä. Yksityisiä ammatinharjoittajia oli vuonna 2009 lääkäreistä 11 prosenttia.

Lääkäreitä työllistävät myös koulujen ja vanhainkotien kaltaiset erikoistuneet laitokset. Osa päätyy tutkijan tai opettajan tehtäviin. Lisäksi lääkäreitä sijoittuu jonkin verran erilaisiin hallinnollisiin tehtäviin muun muassa valtionhallinnossa.

Lääkäreitä työskentelee myös lääketeollisuudessa, hallinnossa, erilaisissa yrityksissä ja järjestöissä, puolustusvoimissa sekä opetuksen ja tutkimuksen parissa.

Lääkäreiden työllisyysnäkymät ovat erinomaiset.

Palkkaus

Lääkäreiden työajat ovat vaihtelevat ja lisät tuovatkin merkittävän lisän palkkaan. Lisien osuus voi olla jopa 20–50 prosenttia palkasta.

Lääkärien palkka on hyvä. Ilman päivystyksiä ja lisätöitä erikoistuvan lääkärin ansiot vuonna 2009 olivat 3 400 €/kk, osastonlääkärin ja erikoislääkärin 5 100 €/kk, ylilääkärin 6 800 €/kk ja erikoistuneen terveyskeskuslääkärin 6 000 €/kk.

Lähteet:

• Koulutusnetti  , Opetushallitus www.oph.fi
• Opintoluotsi  , Opetusministeriö www.minedu.fi
• Ammattinetti  , Työ- ja elinkeinoministeriö www.tem.fi