Opiskelupaikasta sinä löydät tiedot eri koulutuksista, oppilaitoksista, pääsykokeista sekä opiskelijatarinat ja työelämätiedon. Apunasi on myös Virtuaaliopo.
Kun Matti Lajunen oli 6-vuotias, häneltä kysyttiin miksi hän haluaa isona. Vaihtoehtoja olivat karateopettaja, hissipoika ja lakimies. Karateopettajan ura ei ottanut tulta alleen, koska Lajunen ei harrastanut karatea. Hissipojan ammatti puolestaan menetti hohtoaan, kun ikävuosia karttui lisää. Niinpä jäljelle jäi lakimies.
– Ainakin vanhemmat olivat tyytyväisiä valintaani, Lajunen sanoo.
– Johdantoluentojen jälkeen oli suuri yllätys, kun ei tarvinnut enää mennä minnekään. Ensimmäiset kolme vuotta hujahtavat kotona tai kirjastossa päntäten, Lajunen kuvailee.
Koska läsnäolovelvoitteita ei ole kuin kielissä, opiskelu voi olla yksinäistä. Lajunen heittää, että oikeustieteen opiskelijoista osa on näkymättömiä: heidät näkee tenttisalissa, mutta tenttisalista ulos astuttuaan he katoavat savuna ilmaan.
Jos ei kuitenkaan halua viettää opiskeluaikaansa ylhäisessä yksinäisyydessä kirjojensa kanssa, voi tuttavapiiriä kasvattaa osallistumalla ainejärjestötoimintaan.
Ainejärjestön kautta luodaan tuiki tärkeät verkostot opiskelijatovereihin ja työnantajiin. Oikeustieteilijä ei voi vakuuttaa työnantajaa keksinnöllään kuten insinööri, siksi on tärkeää tehdä itsensä tunnetuksi.
– Alalla arvostetaan ainejärjestötoimintaa. Luottamustehtävään valinta viestittää ihmisten pitävän sinua hyvänä tyyppinä, Lajunen sanoo.
Viime kesänä Lajunen pääsi näyttämään kyntensä: kesätyöpaikka aukesi lakiasiantoimisto Castrén & Snellmannilta. Työtehtävissään hän muun muassa avusti juristeja hankkimalla taustatietoa sekä laatimalla asiakirjoja ja tekemällä käännöksiä.
– Työ on ongelmanratkaisua, eikä koskaan tiedä mitä tulee eteen. Perehdyin esimerkiksi merioikeuden sääntelyihin, jotka määrittävät miten laivan tulee liikkua tietyissä tilanteissa, millaisia lippuja tulee näyttää ja niin edelleen. Ennalta en tiennyt aiheesta mitään, Lajunen naurahtaa.
Streotyyppistä oikislaista on vaikea määritellä. Kaikki ovat kuitenkin valmiita paiskimaan töitä tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Lajusen mielestä oikeustieteellinen muuttaa ihmisiä. Ne, jotka tulivat tiedekuntaan opiskelemaan ideologian lippu liehuen, ovatkin lopulta niitä, jotka kuolaavat liikejuristin tilipussia. Ne, jotka tulivat rahan perässä, jäävätkin yliopistolle tutkijoiksi.