Valintakoe 2008, Helsingin yliopisto

Kysymys, arviointiperusteet ja mallivastaus teoksesta Teologia. Johdatus tutkimukseen (toim. P. Luomanen):
Valistuksen ajan uskontokeskustelua hallitsi deismi. Millä tavoin deismi vaikutti uskontotieteen kehitykseen?

Arviointiperusteet

Keskeistä vastauksessa on määritellä deismin pääideat ja nähdä niiden vaikutus uskontotieteen kehitykseen.

Arvioinnissa on kiinnitetty huomiota vastauksen sijoittamiseen aikaan ja tieteenhistoriaan. Vastauksesta on saanut täydet pisteet saamalla vähintään 10 pistettä. Kaikkia alla olevia arviointikriteerejä ei ole tarvinnut täyttää saadakseen täydet pisteet. Vastaukset on arvioitu 0,25 pisteen tarkkuudella.  

Jokaisesta vastauksessa mainitusta kohdasta on voinut saada 0,25-0,5/1/2 pistettä vastauksen tarkkuudesta riippuen. Lisäksi on arvioitu vastauksen selkeyttä, johdonmukaisuutta ja kieltä.

Aikaan sijoittaminen

0,25-1p 1700-luku, valistuksen aika

0,25-1p ensimmäisen kerran Pierre Viret teoksessaan Instruction chrétienne (1564)

Deismin pääideat ja niiden vaikutus uskontotieteen kehitykseen

0,25-1p valistusajattelijat: uskontokritiikki ja usko yhteen jumalaan

0,25-2p uskonnollisten kysymysten ratkaisujen on perustuttava järkeen eikä yliluonnolliseen ilmoitukseen0,25-1p David Hume (1711-1776)

0,25-1p empiirinen filosofia

0,25-1p tutkimuksen kohteeksi ihminen

0,25-1p tavoitteena yhteisymmärrys eri uskontojen välillä

0,25-1p kaikissa uskonnoissa yhteisiä elementtejä ja jäänteitä oikeasta ”luonnollisesta uskonnosta”

0,25-1p mikään uskonto ei sisällä koko totuutta

0,25-0,5p kaikkia uskontoja ohjaa sama tarkoitus

0,25-0,5p myös kristittyjä deistejä

0,25-1p uskontojen vertailu, vertaileva tutkimusote

0,25-0,5p historiallis-kriittisen tutkimusperinteen synty

Deismin vaikutus suomalaisen uskontotieteen kehitykseen

0,25-1p kansanuskon tutkimus

0,25-1p taikauskon korvaaminen tiedon valolla

0,25-1p kansallisen uskonnontutkimuksen alku

0,25-1p Henrik Gabriel Porthan (1739-1804)

0,25-1p Christfrid Ganader (1741-1790) ja mytologian tutkimus

0,25-1p Mytologia Fennica -sanakirja (1789), hakuteokset

Tyylipisteet (selkeys, johdonmukaisuus ja kieli) enintään 1p.

Mallivastaus

1700-luvun valistuksen aikana kirkon opetukseen kriittisesti suhtautuneet ajattelijat ottivat käyttöönsä termin deismi. Deismi tarkoitti aatesuuntaa, jossa uskon yhteen jumalaan tuli perustua järkeen eikä yliluonnolliseen ilmoitukseen. Deismin myötä myös uskontoja alettiin tarkastella tieteellisten metodien avulla. Skotlantilaisen filosofin ja historioitsijan David Humen mukaan esimerkiksi tutkimuksen kohteena tuli olla ihminen ja ihmismielen rakenteet. Deismi vaikutti uskontotieteen kehitykseen kiinnittämällä huomiota uskovaan ihmiseen.

Deismin tavoite oli yhteisymmärrys eri uskontojen välillä. Uskontoja toisiinsa vertaamalla pyrittiin löytämään eri uskontoja yhdistävät yhteiset elementit, jotka asetettiin aidon uskonnon kriteereiksi. Kaikista uskonnoista ajateltiin löytyvän oikean ”luonnollisen uskonnon” jäänteitä. Mikään uskonto ei sisältänyt koko totuutta. Deismi toi uskontotieteeseen uskontoja vertailevan tutkimusotteen. Deismin vaikutuksesta uskontoja pystyttiin arvioimaan aikaisempaa puolueettomammin.

Suomalaisen uskontotieteen kehitykseen vaikutti 1700-luvulla kristitty deisti Henrik Gabriel Porthan, jonka uskontokritiikki kohdistui suomalaiseen kansanuskoon. Porthan piti tärkeänä kansanuskoon sisältyvän taikauskon korvaamista tiedon valolla. Toisaalta hän vaikutti siihen, että suomalaista kansanuskoa alettiin tutkia ja järjestää mm. hakuteosten muotoon. Portahanin johdolla valmistui esimerkiksi Christfrid Ganaderin

Mytologia Fennica -sanakirja, jossa selitetään vertailevaa menetelmää käyttäen mytologisina pidettyjä sanoja. Valistuksen ajalla alkunsa saanut kansallinen uskonnontutkimus muodostui merkittäväksi osaksi suomalaista uskontotiedettä.

Arvostelukriteerit

Aineistokokeen tehtävänä oli määritellä annetun tekstikatkelman perusteella käsitteet vasta- ja viholliskuva sekä arvioida vastakuvan käsitettä käyttäen herännäisyyden suhdetta Huhdan valintakoekirjassa mainittuun "naiselliseen hurmokseen". Vastauksessa edellytettiin kykyä soveltaa vastakuvatematiikkaa naisellisen hurmoksen ja herännäisyyden välisen suhteen arvioinnissa. '

Pelkkä käsitteiden määrittely ja Huhdan mainitsemien tietojen luetteleminen ei siis vielä riittänyt täyteen pistemäärään vaan vastaajan tuli osoittaa pohtineensa myös käsitteen soveltamismahdollisuuksia. Oikeita tapoja soveltaa käsitettä oli useita, pisteiden saamisen edellytys oli näyttö soveltamisesta.

Vuorisen tekstikatkelman yksityiskohtainen toistaminen tai analysoiminen ei tuonut vastaajalle lisäpisteitä, vaan tehtävänannon "määrittely" ymmärrettiin suhteellisen lyhyenä ja tiiviinä käsitteiden perusominaisuuksien kuvauksena. Tästä syystä tehtävän pisteytys painottui tehtävänannon toiseen osioon eli naisellisen hurmoksen arviointiin vastakuvakäsitteen avulla (Määrittely 4p ja arviointi 6p).

Pisteitä ei myöskään saanut mikäli käsitteli tarpeettoman laajasti herännäisyyden suhdetta muuhun yhteiskuntaan, koska tehtävänä oli arvioida nimenomaan herännäisyyden suhdetta naiselliseen hurmokseen. Arviointikokeen täysi pistemäärä oli 10. Jokaisen kokeeseen osallistujan kohdalla arvioitiin myös vastaustyyli 0,25 pisteen tarkkuudella, skaalalla 0-1p. Täydet tyylipisteet saanut vastaus edellytti selkeää ja johdonmukaista esitystapaa.

Mallivastaus

Vuorisen artikkelin mukaan (0,25) vastakuva on toiseuden (0,25) kategoriaan kuuluva ominaisuus, joka syntyy (0,25) kun sisäryhmän ”itseä” (0,25) aletaan määritellä suhteessa ”toiseen” (0,25), toisen vastakohtana (0,25). Tällöin itse edustaa hyvää (0,25) ja paha (0,25) on projisoitu (0,25) toisiin. Viholliskuvat syntyvät (0,25) niistä vastakuvista, jotka sisäryhmä kokee uhaksi (0,25) itselleen. Viholliskuva on helposti tunnistettava (0,25) ja usein stereotyyppinen (0,25) propagandan (0,25) tuotos.

Viholliskuvia voidaan löytää useasta suunnasta (0,25), kuten ylhäältä tai alhaalta tai ryhmän sisältä (0,25). Voidaan ajatella, että naisellisesta hurmoksesta muodostui "sisäinen toinen" (0,25) herännäisyyden toivotulle historia- ja julkisuuskuvalle, sillä Huhdan mukaan naisellinen hurmos ei mahtunut (0,25) herännäisyyden yhtenäiseen historia- ja julkisuuskuvaan (0,25). Naisellinen hurmos jätettiin pois (0,25) herännäisyyden 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tulkinnoista ja historiakirjoituksesta (0,25). Herätysliikkeen samaistuminen (0,25) nationalistiseen hankkeeseen (0,25) katkaisi Liisa Erkintyttärestä (0,25) 1700-l alkaneen hengellisten naisjohtajien kaaren (0,25) eikä ekstaattisen hurmoksen katsottu sopivan edustamaan, raitista (0,25), patriarkaalista (0,25) ja kirkollista (0,25) herännäisyyttä.

Hurmos leimattiin vastakuvan (0,25) tapaan stereotyyppisesti (0,25) naisten uskonnollisuudeksi (0,25) ja esimerkiksi Rantsilan käräjillä (0,25) kolme viidesosaa vastaajista oli naisia (0,25). Naisten spiritualiteetti määrittyi miehistä alemmaksi, vaikka miehiä olikin ensin mukana hurmosliikehdinnässä (0,25). Herännäisyys kuitenkin sulautti hurmoksen valtakulttuuriinsa ja naisten ei enää suvaittu ajan hengen mukaisesti (0,25) astua julkisen vaikuttamisen areenalle (0,25). Malmivaaralaisen (0,25) herännäisyydenvaikuttajat olivatkin miehiä (0,25).

Kirja: Alister E. McGrath: Kristillisen uskon perusteet. 2. painos, pääosat I ja II, sivut 15-248

Kysymys 1. Anna seuraavan luettelon jokaiselle sanalle oma erillinen ja lyhyt määritelmänsä.

Yksittäinen määritelmä saa olla korkeintaan 20 sanaa. Ylimenevä jätetään huomiotta. Mikäli vain mahdollista, älä anna vain käännöstä vaan kerro asiasisältö.

Mallivastaus kysymys 1

a) Akkomodaatio  = mukauttaminen. Teologisen kielenkäytön muoto, jossa Jumalan viesti ihmisille mukautetaan ihmisen ymmärryskyvyn mukaan. Teologinen kieli ei välttämättä sananmukaista.(plussaa, jos mainitsee Calvinin tai antaa sisällöllisen esimerkin)

b) Anabaptismi  = uudestikastaja. Nk. radikaali reformaatio, jonka kannattajat radikalisoivat sola scriptura –periaatteen hyläten mm. lapsikasteen. (plussaa, jos kuvaa muita olennaisia piirteitä, kuten pasifismia)

c) Dispensationalismi  = Oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta, olennainen osa fundamentalismia.

d) Palamismi  = Oppi, jossa tehdään ero jumalallisen energian ja Jumalan olemuksen välille.

Uskovat voivat kohdata jumalallisen energian ja partisipoida siihen. (plussaa, jos mainitsee oikeassa yhteydessä Palamaksen, ajoittaa 1300-luvulle tai yhdistää hesykasmiin)

e) Prolegomena  = esipuhe. Kysymys, mistä pitäisi alkaa. Myös kysymys, miten Jumalasta voidaan tietää mitään. (plussaa sisällöllisestä esimerkistä)