Senaatintorin laidalla kohoaa hehkuvan valkoinen Suurkirkko, ja sen portailla nautiskellaan syysauringon säteistä.

Iina Remonen, 24, on viidennen vuoden hydrobiologian opiskelija ja Anne Holopainen, 23, on lukenut saman ajan historiaa keskustakampuksella.

Torin laidalla seisoo yliopiston päärakennus. Yleensä opiskelijat tosin lähestyvät komeaa, antiikin pylväiden kannattamaa rakennusta vaatimattomammalta Fabianinkadun puolelta.

– Täällä on hirveästi kauniita paikkoja, Iina summaa.

Viikki auttaa koti-ikävään

Täytyy ottaa muutama juoksuaskel, että ehtii Rautatientorilta seiskaseiskaan. Bussi vie meidät Viikkiin, yhdelle yliopiston neljästä kampusalueesta, jossa Iina opiskelee.

Jo parinkymmenen minuutin päästä ihmetellään kiiltävän modernien lasipalatsien keskellä. Vasemmalla on sähkönsininen infokeskus ja sen perässä biokeskuksia kolmin kappalein.

Hiekkatie rohisee jalkojen alla, kun kävelemme peltojen keskelle.

– Tänne voi tulla, kun koti-ikävä iskee. Ennen kuin muutin tänne, en ollut koskaan käynyt Helsingissä. Luulin tulevani kivikylään, mutta täällä on niin paljon muutakin, kertoo Nilsiän kasvatti Anne.

Palvelut kattavia mutta tyyriitä

– Julkinen liikenne toimii täällä loistavasti. Kun vaihtaa kotikaupunkinsa pääkaupunkiseudulle, saa liikennelaitoksen liput puoleen hintaan, Anne kiittelee.

Muuten pääkaupunki voi yllättää opiskelijan kalleudellaan.

– Kannattaa säästää kesätöistä puskurirahasto ensi hätään, Anne neuvoo.

Asuminen ainakin on tyyristä. Siksi naiset kehottavat miettimään realistisia vaihtoehtoja jo etukäteen.

Elämä keskittyy osakunnalle

Uudessa ylioppilastalossa Mannerheimintiellä on pitkä liuta opiskelijajärjestöjen kerhotiloja. Täällä pitävät majaansa myös kolme yliopiston viidestätoista osakunnasta, jotka ovat maakuntien mukaan järjestäytyneitä opiskelijajärjestöjä.

Anne toimii osakunnan fuksimajurina ja on erikoistunut uusien jäsenten haalimiseen. Yli kolmensadan hengen savolaisjoukkoon voivat liittyä kaikki korkeakouluissa opiskelevat ylioppilaat, eikä kotikaupungin kirjoja tarkisteta.

Baareista suosituksia saa Vanhan ylioppilastalon kuppila, sieltä saa opiskelija-alennustakin. Ja osakuntalaiset bailaavat myös maineikkaalla Tavastialla, hämäläisten talossa.

– On jokaisella myös oma lähibaari. Meillä se on Mäkelänkadun Magneetti.

"Ikinä en lähde Helsinkiin"

Mitäs savolaisnaiset ajattelevat pääkaupungin porukasta?

– Keitä helsinkiläiset edes ovat? Mikkelistä muuttanut Iina heittää.

– Jos helsinkiläisyys määritellään niin, että on kolme tai neljä sukupolvea asunut pääkaupungissa, niin en ole törmännyt yhteenkään.

Savolaiset eivät ole ennakkoluuloja kohdanneet. Mitä nyt joku joskus kommentoi murretta tai vannoo, ettei ikinä voisi asua kehäteiden ulkopuolella.

– Minä sanoin, että ikinä en lähde Helsinkiin, Iina muistelee, – ja täällä sitä ollaan.