Ympäristö- ja luonnonvara-ala koostuu ympäristönsuojelusta, luonnonsuojelusta ja luontoelinkeinosta. Tavoitteena on ehkäistä ympäristöhaittoja sekä edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Työtehtäviä löytyy talikon varresta valkokaulushommiin. Keskellä luontoa työskentelevät muun muassa metsurit, metsänhoitajat, puutarhurit, metsäkoneenkuljettajat ja turkistarhaajat. Toimistoissa töitä paiskivat puolestaan esimerkiksi ympäristösuunnittelijat, elintarvikekemistit, jalostajat, mikrobiologit ja ravitsemusterapeutit.

Ympäristö- ja luonnonvara-alalla on myös paljon neuvonta- ja valvontatehtäviä sekä lainsäädäntöön ja konsultointiin liittyviä työtehtäviä.

Ammatti alalta

Ympäristö- ja luonnonvara-alaa voi opiskella kaikilla koulutusasteilla. Kansanopistojen linjat valmentavat pääosin korkeakoulutukseen. Ammattioppilaitoksesta valmistuu puutarhureita, metsureita, eläintenhoitajia, kalastajia ja metsänhoitajia. Ammattikorkeakoulusta valmistuneen tutkintonimike on iktyonomi, ympäristösuunnittelija, agrologi, hortonomi tai metsätalousinsinööri.

Yliopistossa alaa voi opiskella maatalous-metsätieteellisessä. Tällöin tutkintonimike on elintarviketieteiden kandidaatti/maisteri tai maatalous-metsätieteiden kandidaatti/maisteri.

Työllisyysnäkymät

Ympäristö- ja luontoalalla työskennellään valtion, kuntien, järjestöjen ja yritysten palveluksessa että itsenäisinä elinkeinonharjoittajina eri toimialoilla ja tehtäväalueilla.

Työllisyystilanne alalla on melko tasapainoinen, tosin työpaikkoja on kokonaisuudessaan melko vähän. Yritysten asiantuntijatehtävät työllistävät valtion ja kuntien lisäksi eniten alalta valmistuneita. Järjestöissä töitä on vähänlaisesti. Alan yritykset ovat tyypillisesti pieniä yhden miehen yrityksiä tai perheyrityksiä. Alalle on tyypillistä kausiluonteisuus: keväisin ja kesäisin töitä on enemmän kuin talvisin.

Lähteet:

Ammattinetti – www.ammattinetti.fi

Opintoluotsi – www.opintoluotsi.fi