Vietnam, Hanoi. Kaupungin halkaisevan joen penkassa on kelluva bungalovien hökkelikylä. Siellä asuvat ihmiset ovat muuttaneet kaupunkiin paremman elämän toivossa, mutta ajautuneet tonkimaan kaatopaikkoja.

Heidän ei tarvitse maksaa veroja, koska he eivät asu mantereella, mutta heillä ei myöskään ole oikeuksia, eikä välttämättä edes henkilöpapereita. Joskus poliisit tulevat kaupungista polttamaan asumuksia ja ajamaan asukkaita pois.

Elämän kontrastiti näkyvät Hanoissa

Kuusankoskella asuva, sosionomiksi opiskeleva Niko Torvinen oli Hanoissa vapaaehtoistyössä syksyllä 2008. Hän opetti englantia niille kylän lapsille, joiden vanhemmat päästivät lapsensa kouluun. Opetuksen lisäksi Torvinen teki muiden vapaaehtoisten kanssa lapsille ruokaa ja huolehti koulun ja lapsien siisteydestä.

– Hanoissa kontrasti oli aivan valtava. Siellä näki rikkaiden opiskelijoiden elämää ja sitten hökkelin, jossa asui iso perhe, joka eli rikkaiden roskista. Lapset olivat omalla vastuullaan, ellemme saaneet heitä tulemaan kouluun, Torvinen kertoo.

– Kyläyhteisö oli kuitenkin tiivis. Kukaan ei omistanut juuri mitään, mutta he pitivät huolta toisistaan ja olivat onnellisimpia ihmisiä, mitä olen nähnyt.

Ystävällisyys yllätti

Torvinen, 27, innostui muista kulttuureista Espanjassa, missä hän suoritti lähihoitajaopintojen työharjoittelun tammikuussa 2005. Saman vuonna elokuussa hän oli jo vapaaehtoistyössä lastenkodissa Perussa.

– Se oli kyllä jo menoa siinä vaiheessa. Sen jälkeen on ollut matkakuume koko ajan päällä. Laitan mieluummin rahat matkusteluun kuin vaikka uuteen sohvaan, Torvinen sanoo.

Hän suoritti sosionomiopintojen työharjoittelun Vietnamissa. Töitä oli viisi päivää viikossa ja illat Torvinen vietti muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. He majoittuivat hostellissa, sillä tulvat valtasivat alkuperäisen majoitusrakennuksen.

– Yllättävintä oli ihmisten ystävällisyys, niin Perussa kuin Vietnamissakin. Toinen syy matkustusintoon on ruokakulttuuri. Olen matkoilla syönyt toinen toistaan kummallisempia sapuskoja, kuten marsua ja kobraa, hän kertoo.

Vapaaehtoistyön tekeminen on avannut Torvisen silmät. Kokemukset ovat opettaneet, että osaansa tyytyväinen on rikas ja että läheiset ihmiset ovat tärkeintä elämässä.

– Ei pidä murehtia sitä, mitä puuttuu. Vietnamilaisilta puuttui niin paljon, mutta he olivat silti onnistuneet tekemään elämästään elämisen arvoista ja löytämään siitä paljon hyvää.

Jotain annettavaa

Niko Torvinen on tehnyt kaikki vapaaehtoistyömatkansa Allianssin nuorisovaihdon kautta.

– Paikan päällä oli valmis yhteisö, joka otti minut vastaan ja auttoi sopeutumaan vieraaseen kulttuuriin ja maan tapoihin. Sen verkoston kautta pääsee myös paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi, hän kehuu.

Hän painottaa, että vapaaehtoistyössä on kyse uuden oppimisesta ja kulttuurin ymmärtämisestä. Hänellä on ollut kaikilla reissuilla myös hauskaa ja hän on löytänyt itsensä uskomattomista paikoista.

Perussa Torvinen auttoi sodan runteleman kylän asukkaita ja järjesti lapsille ohjelmaa ja auttoi heitä päivittäisissä toiminnoissa. Kylä oli kolmen kilometrin korkeudessa, kaukana turistimassoista.

– Kun reissuilla saa itse niin paljon, niin miksei samalla antaisi myös omaa panostaan. Jokaisella kuitenkin on jotain annettavaa, Torvinen kannustaa.

Käy katsomassa:

• Kuvia ja videopätkiä Niko Torvisen kokemuksista My Space -sivustolla.

Teksti Tiina Leppiniemi
Kuvat Niko Torvisen matkalta