"Lähdin Meksikoon, koska halusin palata sinne. En ollut käynyt lukiovaihdon jälkeen maassa, ja ajattelin jäädä samalla kertaa pidemmäksi aikaa.

Halusin myös oppia lisää espanjaa, mutten halunnut mennä Espanjaan. Kaipasin jotain eksoottisempaa. Asuin Guadalajarassa, joka on Meksikon toiseksi suurin kaupunki Mexico Cityn jälkeen.

Erinäköistä elämää

Meksiko tekee suomalaiselle sielunmaisemalle hyvää. Ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä, musiikki, ruoka ja ilmasto poikkeavat täysin Suomesta. Elämä siellä on erinäköistä kuin Suomessa – onhan Meksiko kehitysmaa, vaikka kehittynyt sellainen.

Koulussa oli luennoilla läsnäolopakko, joten siellä tuli vietettyä paljon aikaa. Vaikka meillä oli pitkiä breikkejä luentojen välissä, ei viitsinyt lähteä minnekään, koska koululta kesti vähintään tunti joka paikkaan. Asuin keskustan ja koulun välissä, ja matkaan meni yhteen suuntaan yli tunti.

Tiukka tahti opinnoissa rajoitti juhlimista

Vaihtareita oli tosi monesta maasta. Enemmistönä olivat pohjoisamerikkalaiset, ranskalaiset ja saksalaiset. Asuin islantilaisen pojan kanssa. Enemmistö kavereista oli muita vaihtareita.

Vapaa-ajalla käytiin leffassa ja ulkona syömässä. Jonkun verran oli bileitä, mutta koska koulussa piti aina olla, niin ei voinut hirveästi juhlia.

En koskaan joutunut rajoittamaan menemisiäni turvallisuuden takia. Kaupungissa riehui huumesotiin liittyvää rikollisuutta, mutta jos ei ollut itse mukana siinä, niin se ei haitannut omaa elämää.

Ikävä leppeää säätä

Vaihdon aikana reissasin paljon. Joululomalla lensin Panamaan ja etenin sieltä bussilla takaisin Meksikoon Costa Rican, Belizen, Hondurasin ja El Salvadorin kautta. Pääsiäislomalla kävin Kuubassa, mikä oli uskomaton kokemus!

Meksikosta olen kaivannut säätä ja tietysti ystäviä. Kun palasin Suomeen, oli hassu palata samoihin vanhoihin piireihin, samaan ilmapiiriin, joka on ihan erilainen kuin Meksikossa kavereitten kanssa. Elämä muuttuu kokonaisvaltaisesti."

Teksti: Reetta Nurmo
Kuvat: Antti Heikkilän arkistosta