Ylioppilaskirjoitukset eivät määrää elämän suuntaa

Tämän kevään abiturienttien koitos on viimeinkin ohi. Julia Salomäki, 18, otti vapaata töistä, jotta saisi lukulomallaan keskittyä pelkästään opiskeluun. Hän kirjoitti yhteensä seitsemän ainetta, mutta ei ottanut turhia paineita. Julian mielestä ylioppilastutkinto on enemmän yleissivistävä, eikä se määrää tulevaisuuden ammattia.

Kirjastojen ja oman huoneen lukurauha on tullut tänä keväänä testattua. Julia Salomäki panosti eniten kolmen viikon lukulomallaan reaaliaineiden ja matematiikan opiskeluun. Nykyään abiturientit valitsevat reaaliin yhden aineen, jonka kysymyksiin vastaavat kokeessa. Julia kirjoitti sekä historian että filosofian.

- Harmittaa se, että tehtävät tuntuivat vaativan useamman aineen osaamista, kuten taloustietoa ja filosofiaa. Tässä on pieni ristiriita, kun oppilaat valitsevat yhden aineen ja sitten kysymykset yhdistävätkin kahta eri ainetta. Ainevalinnan pitäisi näkyä selkeästi myös kokeessa. Muuten kokeet vastasivat lukion kursseilla opetettua, Julia kertoo.

Julialle oli tärkeää onnistua kirjoituksissa oman itsensä arvostamisen takia. Tutkinto avaa tietysti ovia myös tulevaisuutta ajatellen. Hänen mielestään on kuitenkin huolestuttavaa, että ylioppilastutkintoa on viety suuntaan, jossa nuoren pitäisi jo hyvin varhain tietää, mihin ammattiin on suuntaamassa.

Mielipide voi monella muuttua lukion jälkeen useamman kerran ja tästä syystä ylioppilastutkinto saisi Julian mielestä olla edelleen enemmän yleissivistykseen tähtäävä.

Pääsykokeissa kaikki ponnistamaan samalta viivalta

Julialla on paljon sanottavaa tuoreiden ylioppilaiden saamista paremmista lähtöpisteistä pääsykokeissa.

- Ymmärrän, että juuri kirjoittaneilla on tuoretta tietoa maailman asioista, mutta sen kustannuksella ei saisi asettaa huonompaan asemaan esimerkiksi kuudetta kertaa opiskelemaan pyrkivää. Sehän se vasta kertoo motivaatiosta! Kyllä, kun oman alan löytää, sitä jaksaa lukea. Ylioppilaskirjoitusten arvosanoista ei opiskelupaikan saaminen saa eikä voi olla kiinni. Ihmisen varhaiset päätökset eivät saisi vaikuttaa opiskelupaikan saamiseen, Julia painottaa.

Vaarana piilee myös se, että kovilla lähtöpisteillä varustetut ylioppilaat hakevat opiskelemaan alaa, joka ei välttämättä olekaan se oikea ala. Tällöin joku toinen hakija olisi saanut enemmän irti opiskelupaikasta, Julia huomauttaa.

Oma polku tulevaisuuteen

Sen sijaan, että kaikki tulevaisuuden suunnitelmat olisivat selkeitä, nuori abiturientti suhtautuu tulevaisuuteen leppoisasti. Hän aikoo kokeilla eri aloja ja katsoa, mikä tuntuu omimmalta.

- Vaikka nyt olisi hyvä lukurytmi päällä kirjoitusten jälkeen, en silti jaksaisi aloittaa pääsykoelukemista täydellä teholla. Kulttuuriantropologia kiinnostaa juuri nyt ja sitä olisi kiva opiskella. En kuitenkaan tahdo tietää, mikä minusta tulee isona. En halua kulkea vain yhtä tietä ja ajautua johonkin ammattiin. Ihminenhän voi etsiä omaa alaansa, vaikka koko iän.

Rohkaisevasti Julia kehottaakin kaikkia tulevia ylioppilaita seuraamaan omaa sydäntään ja omia mieltymyksiään. Hänen mukaan liian usein ihmiset pohtivat arvostuskysymyksiä, kun he valitsevat ammattiaan.

- Ajattelin vielä muutama vuosi sitten, että minusta tulee arkkitehti. Tuntui, että saisin arvostusta ihmisiltä, kun kertoisin opiskelevani TKK:lla arkkitehtuuria. Sitten huomasinkin, että valintani olikin seurausta vain arvostuksesta, eikä omista mieltymyksistäni.

Lukion tulisi Julian mielestä keskittyä yleissivistyksen antamiseen. Nuorten tulevaisuuspaineet helpottuisivat, jos oman alan lähtöpisteitä ei tarvitsisi stressata jo lukiossa. Oma ala voi löytyä vasta usean kokeilun jälkeen. Hyvä on myös muistaa, oli sitten putkimies tai lääkäri, tärkeintä on itse viihtyä ammatissaan!

Teksti ja kuva: Kristiina Tamminen/Opiskelupaikka


 
Etusivu Koulutus Opiskelijaelämä Pääsykoe Työpaikka & harjoittelu Ulkomaille Videot ja blogit Virtuaaliopo